Joulupukki matkaan jo käy...

... ja sillä aikaa joulumuori vääntää selkä vääränä viimeisiä lahjoja. Päätin, että kouluhommat eivät tuottaneet vielä tarpeeksi stressiä ja särkyä, joten loman alettua annoin piu paut löhöilylle ja suklaansyömiselle (mitä haluaisin nyt niin mielellään harrastaa!!!) ja vetäisin vielä yhden loimen kudonnan luokkaan. Nyt kun olen kolme päivää kolkannut päätöntä tahtia, enkä tiedä suoristuuko selkäni tästä enää ikinä, myönnän, ettei se ollut ehkä ihan paras idea. Mutta ainakin saavat sukulaiset hienoja pellavapyyhkeitä joululahjaksi, näillä kelpaa ylpeillä!

I'm in love!

Sain tänään lahjaksi uuden ompelukoneen! Kultani nimi on Bernina 215 ja se saapui korvaamaan rakastetun, mutta jo auttamattomasti hajonneen Singerini, may she rest in peace. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, huomenna kässäläisten ja köksäläisten myyjäiset Uudella ylioppilastalolla, missä mekin olemme myymässä ja tekemistä on vielä paljon. Tervetuloa kiertelemään, meno alkaa kahdeltatoista!

Kankaankudontaa

Ensimmäinen periodi alkoi kankaankudonnalla. Ihanaa vihdoinkin ymmärtää kaikki niidet ja polkuset ja tiuhtavarvut mistä äiti on puhunut jo kauan. Elämäni suurimpia ahaa-elämyksiä oli, kun tajusin, että osaan oikeasti vetää loimen tukille, niisiä ja tehdä sidonnat ihan itse (toki loimen vetämisessä tarvitaan apua, ei sitä yksin hullukaan pysty tekemään). Kudonnan luokasta on tullut jo tavallaa meidän ryhmän kotiluokka, ja huomaan jättäväni tavaroitani säilöön sinne silloinkin, kun minulla on ihan muita tunteja rakennuksessa...

Voihan villatakki...

Koska jumaloin yli kaiken Agatha Christien kirjoja ja niistä tehtyjä filmatisointeja (kuten blogini nimi ehkä lievästi antaa ymmärtää)ja koska toinen ehdoton intohimoni on pukusuunnittelu (siis esim. teatteri- ja elokuvapukusuunnittelu), ajattelin jakaa kanssanne tämän löytöni: Samaa villatakkia, tai ainakin saman villatakin ohjetta, jota Geraldine McEwan käyttää monissa neiti Marple -filmatisoinneissa (muistaakseni esim. Murha maalaiskylässä...)on käytetty myös tänä vuonna ilmestyneessä(ja aivan ihanassa!) Kuninkaan puhe -elokuvassa. Siinä sitä pitää yllään kaunis Jennifer Ehle, jota ei välttämättä heti tunnistaisi BBC:n minisarjan Ylpeys ja ennakkoluulon Elizabeth Bennetiksi.(Hauskaa muuten, että hän on päässyt uudestaan samaan elokuvaan Colin Firthin, eli Mr. Darcyn kanssa (Jane Austen kuuluu siis myös heikkouksiini)). Tunnistin takin lähinnä siksi, että äitini oli rakastunut siihen ensi silmäyksellä ensimmäisen Marplen katsottuamme ja on viimeiset kolme vuotta uhonnut neulovansa sen itselleen...

Tulipas sulkujentäyteinen sepustus yhdestä villatakista, mutta kun tarkemmin miettii, se on juuri sellainen pieni asia, josta voin keksiä vähintään miljoona eri aasinsiltaa eri elokuviin tai asioihin ja paisutella juttua äärettömästi. Tyydyn nyt kuitenkin vain toteamaan, että Firth on Oscarinsa ansainnut ja että jos et ole vielä nähnyt Kuninkaan puhetta niin mars elokuvateatteriin!

Kuulostaa muuten ehkä omituiselta, mutta samojen pukujen käyttäminen useammassa eri elokuvassa tai tv-sarjassa ei ole ollenkaan harvinaista, ja jos on aiheesta kiinnostunut, niin pukujen bongailusta saa myös ihan mukavan harrastuksen:) Uusiokäytetyistä puvuista lisää Kathrynen blogissa (johon olen myös lähettänyt kyseisen havaintoni, vähänkö olen ylpeä siitä!). Kierrätys kunniaan!